perjantai 23. marraskuuta 2012

Ensimmäinen joulun merkki ja närkästynyttä puhinaa

Kaikki tähän mennessä keräilemäni jouluesineet ja -koristeet olen vielä toistaiseksi jemmannut visusti pois näkyvistä, mutta taannoin ruokaostoksilla tapahtui lipsahdus, joka sai jo jäädä esille. 

Yleensä en osta Liptonin teetä, varsinkaan pyramidipusseissa tulevaa koska pyramidipussit eivät ole kompostoituvia, vaan ne tehdään muovista(!), mikä on minusta aivan käsittämätöntä. Tällä kertaa hairahduin kuitenkin pahoille teille, koska kahden Lipton-teepakkauksen (niitä kirottuja pyramidipusseja) mukana sai kauniin peltirasian. 

Rasian kuvioinnin on suunnitellut turkulainen suunnittelijapariskunta Saana ja Olli. He ovat lähteneet projektiin mukaan osittain Liptonin saaman Rainforest Alliance -sertifikaatin ansiosta, mutta minusta tuo muovin käyttäminen teepusseissa on jotain niin käsittämätöntä että Lipton saa edelleenkin pysyä poissa minun teevalikoimastani. 


Olen kuitenkin Saanan ja Ollin perinteitä henkiviä aikaansaannoksia ihaillut jo aikaisemmin ja nyt oli tarjolla liian hyvä tilaisuus saada sitä itsellekin, joten ostin jouluhenkisen peltiboksin periaatteideni vastaisesti. Siinä voi säilyttää jatkossa vaikka joulupipareita. 

Kannattaa muuten käydä lukaisemassa tämä Guardianin juttu, jos teepussien sielunelämä yhtään kiinnostaa. Näin karrikoiden ja tiivistetysti juttu kertoo, että lähes kaikissa teepusseissa käytetään ainakin pieni prosentti polypropyleeniä tai muuta muovia joka pitää pussin koossa kuumassa vedessä ja joka ei ole biohajoavaa.Taidan itse siirtyä ihan kokonaan käyttämään vain irtolehtiteetä. 

Puhina taisi tällä kertaa mennä kyllä reilusti edelle siitä jouluisuudesta, mutta tästä aiheesta olisi voinut kyllä puhista vähän enemmänkin. Mutta menköön tällä kertaa. 

Ensi viikonloppuna voi sitten ripotella jo vähän lisää joulua ympärilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti