Eilen kun kotiuduin keskenjääneeltä inspiroitumisreissultani, puuskahdin isännälle että kai se on perustettava tähän kaupunkiin oma kahvila että olisi sellainen jossa viihtyy. Eipä silti, minussa ei taida olla yrittäjyyteen tarvittavaa luonteenlaatua, mutta saahan sitä haaveilla. Tiedän nimittäin aika tarkkaan, millainen oma kahvilani olisi - muutenkin kuin sen puolesta, että se olisi illalla auki myöhempään kuin seitsemään.
Se olisi sellainen kuin Den Smagløse Odensessa, Kauppayhtiö Rovaniemellä, Vakiopaine Jyväskylässä tai vähän niin kuin edesmenneet Kerubin Kuppila tai Old Dog täällä Joensuussa. Persoonallinen, kodikas ja hämärä paikka niin yksikseen viihtyville kuin toveriporukoillekin.
 |
| "Den Smagløse" tarkoittaa mautonta. |
Yksi eniten ikävöimistäni asioista Tanskassa on juuri Den Smagløse. Se oli nimensä mukaisesti kenties mauttomasti sisustettu, mutta kaikessa absurdissa rumuudessaan aika ihana.
 |
Parasta omassa kahvilassa olisikin juuri se, että siitä voisi tehdä kokoelman kaikkea niin rumaa, että se on jo hienoa, eikä tarvitsisi miettiä että meneeköhän tämä nyt liiallisuuksiin. Omaa kotiani en ihan tämän näköiseksi laittaisi, ja juuri siksi olisi hienoa kun olisi paikka jossa pääsisi toteuttamaan övereimpiä taipumuksiaan ilman että tarvitsee huolehtia siitä, mitä toinen asukki on sisustuksesta mieltä.
|
Ja mikä hienointa, Den Smagløsessä sisustuksen lisäksi myös musiikkivalinnat olivat vähintäänkin eklektisiä. Koskaan ei tiennyt, mitä tyylilajia taustalla soisi seuraavaksi. Frank Sinatrasta siirryttiin sujuvasti Janis Joplinin kautta tanskankieliseen rapmusiikkiin tai elektroon. Se jos mikä on hienoa.
Nämä nukenpäät rapumerroissa(?) olivat vähintäänkin karmivia mutta samalla niin hienoja että järki meinasi lähteä, kun yritti päättää miten niihin pitäisi suhtautua.
'
Loppujen lopuksi tästä paikasta tuli otettua harmillisen vähän kuvia. Näistä kuvista ei näy kitschit posliiniesineet ikkunalla, ei vinyylilevyt seinillä eikä sanomalehdellä tapetoitu katto. Mutta henki on kuitenkin se tärkein, ja se kai kuitenkin välittyy.
Jos joku muukin haluaa Joensuuhun tällaisen paikan, saa ilmoittautua yhtiökumppaniksi.
I was just daydreaming that if I ever opened a café of my own, it would be something like Den Smagløse in Odense, Denmark. It was a crazy place filled with absurd stuff like those scary doll head -lamps you can see in the pictures. I miss Odense sometimes very badly, especially during times like these when my hometown is overrun by one huge corporation and all wonderful, small places just disappear.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti